Eläkeuudistuksen pitkä marssi: EK:n Lasse Laatunen sopi asiat suoraan SAK:n kanssa

”Osaatteko laulaa?”

Näin alkaa Lasse Laatusen ja Arto Niemisen ensi viikolla julkaistava Kolmikannan kulisseissa – kirja, joka kertoo työnantajajärjestöjä yli 40 vuotta palvelleen Lasse Laatusen työmarkkinaurasta.

Laulutaitoja Laatuselta kysyttiin, kun hän syksyllä 1973 nuorena juristina haki töitä Suomen Työnantajain Keskusliiton STK:n suurimman jäsenliiton Suomen Työnantajien Yleisestä Ryhmästä.

Vinkin työnantajajärjestön asiamiehen tehtävästä Lasse oli saanut isoveljeltään Timolta, joka oli silloin edennyt urallaan jo STK:n toimitusjohtajaksi.

Lasse ei osannut laulaa, mutta siitä ei tullut estettä pitkälle työmarkkinauralle. Hän jäi eläkkeelle STK:n ja TT:n seuraajan EK:n työmarkkinajohtajan tehtävästä vuoden 2014 lopussa.

Suuri eläkeuudistus jäi Laatusen työmarkkinauran joutsenlauluksi. Marraskuussa 2015 EK ilmoitti, että järjestö ei tee enää tuloratkaisuja.

Lasse Laatunen
Lasse Laatusen mielestä EK:n työmarkkinapoliittinen alasajo oli virhe.Mauri Ratilainen / AOP

“EK:n työmarkkinapoliittinen alasajo ei ole viisasta”

Laatusen mielestä EK:n työmarkkinapoliittinen alasajo ei ole viisasta. Kolmikannan kulisseissa – kirjassa hän muistuttaa vuoden 2007 liittokierroksen palkkakatastrofista ja tarpeesta koordinoida tarvittaessa liittojen sopimuksia.

” Muuttuvissa olosuhteissa pitää olla käytettävissä hädän hetkellä mahdollisimman laaja toimenpidearsenaali. Ei sitä käyttää tarvitse, jos ei ole pakko. Jos keinovalikoima on hävitetty, sitä ei hetkessä luoda uudelleen”, Laatunen huomauttaa.

Kolmikannan kulisseissa – kirjassa kerrotaan, miten Lasse Laatusen ja hänen pitkäaikaisen neuvottelukumppaninsa, SAK:n entisen puheenjohtajan, kansanedustaja Lauri Ihalaisen (sd.) apua tarvittiin vielä kilpailukykysopimuksen saattamisessa satamaan vuonna 2016.

Laatunen torjui Ilkka Kanervan kosinnan

Kokoomuksen veteraanikansanedustaja Ilkka Kanerva houkutteli Laatusta ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleihin, mutta Laatunen torjui kosinnan.

Kanervan ja Laatusen polut kohtasivat Harri Holkerin (kok.) sinipunahallituksen (1987-91) työelämäuudistustaistoissa. Työnantajaleiri tuomitsi Holkerin hallituksen, mutta kulisseissa Kanerva sai Laatuselta neuvoja vääntöihin SDP:n Matti Puhakan kanssa.

Julkisuudessa puhuttiin silloin Punervasta ja Kahakasta. Yrittäjien seminaarissa Laatunen sanoi, että Holkerin hallituksen työelämäluonnoksissa näkyy SAK:n karvaisen käden jälki.

Yrittäjien paineessa kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tapani Mörttinen esitti Laatuselle keskustapuolueen kultaista ansiomerkkiä. Se on jäänyt Laatuselta saamatta.

Lasse Laatunen
Työmarkkinapolitiikka on ollut Lasse Laatusen leipälaji.Markku Ojala / AOP

Zyskowiczin kaverina perusoikeuksien parissa

Joskus Etelärannan ainoaksi demariksi pilkattu Laatunen ei ole ollut koskaan kokoomuksen jäsen, mutta Kolmikannan kulisseissa – kirjassa hän tunnustautuu kokoomuksen pitkäaikaisen kansanedustajan Ben Zyskowiczin tukijaksi. Miehiä yhdistää juristitausta.

Ystävyys Zyskowiczin kanssa poiki Laatuselle sivuhypyn perustuslain uudistamiseen 1990-luvun alussa. Laatunen neuvotteli silloin ”kokoomuksen miehenä” perustuslakiin otettavista perusoikeuksista.

Keskustelu perusoikeuksien tulkinnasta on politiikan arkea tänäänkin.

Perusoikeuksiin törmätään monissa uudistushankkeissa ja julkisten menojen säästöissä. Zyskowicz on näkyvästi arvostellut perustuslakiasiantuntijoita liian tiukoista tulkinnoista.

Kättä päälle SAK:n kanssa

Lasse Laatusen kokemuksen mukaan työmarkkinaneuvotteluissa parasta tulosta on tullut, kun työnantajien Eteläranta ja SAK:n Hakaniemi ovat löytäneet yhteisen sävelen.

Sotien yhteishengestä periytyvää aseveliakselia Laatunen luonnehtii työn ja pääoman liitoksi.

Kolmikannan kulisseissa – kirjassa kuvataan laajasti vuoden 2014 eläkeratkaisun syntyä. Pääministeri Vanhasen talven 2009 eläkeikäpommia Laatunen epäilee yritykseksi näyttää työmarkkinajärjestöille kaapin paikka.

Laatusen mukaan Vanhasen pommin yllätystä korosti se, että ilmoitus annettiin Ylen tv-uutisissa. Laatunen arvioi, että yksi uutislähetys lukitsi ammattiyhdistysliikkeen asenteet viideksi vuodeksi.

Laatunen kertoo sopineensa lopulta keväällä 2014 SAK:n silloisen puheenjohtajan Lauri Lylyn kanssa, että tällä kertaa järjestöt neuvottelisivat eläkeuudistuksesta suoraan keskenään.

SDP:n johto tuli apuun

Eläkeneuvottelujen loppuvaiheessa tarvittiin myös SDP:n apua. Keskusjärjestöistä Akava harasi vastaan ja Laatunen painosti Kuntatyönantajien kokoomustaustaista Markku Jalosta valitsemaan puolensa.

Laatunen soitti SDP:n puheenjohtajalle, valtiovarainministeri Antti Rinteelle ja kertoi, että Kuntatyönantajat ovat ryhtyneet ajamaan Akavan asiaa. Rinne lupasi soittaa Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajalle Antti Lindtmanille (sd.).

Laatunen kertoo, että Lindtman soitti hänelle viiden minuutin kuluttua ja ilmoitti soittavansa heti Markku Jaloselle. Asia oli sillä hoidettu, ja Laatunen kehuu Lindtmania: "toimen mies, menee vielä urallaan pitkälle".

Lasse Laatunen
Eläkepolitiikassa Lasse Laatunen löysi yhteisen sävelen SAK:n kanssa.Mauri Ratilainen / AOP

Konnan rooli Akavan johdolle

Laatusen tarinassa konnan rooli on Akavan puheenjohtajalla Sture Fjäderillä. Laatunen epäilee, että kokoomustaustainen Fjäder kävi pitkin eläkeneuvotteluja hakemassa tukea sekä EK:n toimitusjohtajalta Jyri Häkämieheltä että EK:n hallituksen puheenjohtajalta, vuorineuvos Ilpo Kokkilalta.

Laatunen kuittaa, että puoluevelikortti on Fjäderin ase, vaikka se työmarkkinoilla toimiikin huonosti. Laatusen mukaan Häkämies ja Kokkila eivät puolella sanallakaan vihjanneet, että koeta ymmärtää Fjäderinkin tarpeita.

Arto Niemisen toimittamaan Kolmikannan kulisseissa – kirjaan haastateltu kokoomuksen entinen pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Sasi kuvaa, että Lasse Laatuselle vientialat eli suurteollisuus ovat ratkaisevan tärkeitä, ja niitähän EK puhtaimmillaan edustaa.

”STTK:ta Lasse nonseleeraa ja Akavaa kohdellaan kaltoin. Lasse olisi voinut rakentaa siltoja sinne päin. Tietysti tilanne on ollut tähän asti se, että EK ja SAK ovat sopineet ja muitten on pakko tulla mukaan”, Sasi tukitsee Lasse Laatusen toimintalinjaa.

Lähde: Lasse Laatunen – Arto Nieminen; Kolmikannan kulisseissa. Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa. Art House 2017 (Kirja julkaistaan 26.9.2017)

Ruotsi aikoo kieltää hyppytunnit kouluista – “Ovat yhteydessä lintsaamiseen”

Ruotsin hallitus haluaa päästä eroon hyppytunneista eli oppituntien väliin jäävistä vapaatunneista kouluissa. Opetusministeri Gustav Fridolin on kertonut asiasta iltapäivälehti Aftonbladetille.

– Hyppytunnit ovat iso kiusa. On vaikeampaa pitää järjestystä kouluissa, ja ne häiritsevät oppilaiden työpäivää, Fridolin sanoo.

Ministerin mukaan pääsääntönä tulisi olla yhtenäinen koulupäivä. Hyppytuntien poistamista oli ehdotettu hallituksen teettämässä tutkimuksessa, joka selvitti oppilaiden poissaoloja.

– Ne hajottavat työpäiviä. Yhtäkkiä on tunti, jolloin ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Se tekee koulupäivästä vaikeamman ja iskee pahiten niihin, joiden motivaatio on heikoin. Valitettavasti hyppytunnit ovat yhteydessä lintsaamiseen, Fridolin sanoo.

Hyppytuntikielto voisi astua voimaan ensi syksynä.

Nouseeko äärioikeisto, kenen kanssa Merkel hallitsee? – Näin seuraat Saksan vaaleja tänään Ylellä

Saksalaiset ovat aloittaneet äänestämisen liittopäivävaaleissa. Vaalihuoneistot aukesivat kello yhdeksältä Suomen aikaa. Yle seuraa tiiviisti vaalipäivän tapahtumia.

Vaalien voittajaksi on ennustettu mielipidemittauksissa liittokansleri Angela Merkelin konservatiivista CDU/CSU-puolueliittoa. Merkel saanee siis jatkaa Saksan johdossa myös neljännen kauden.

Vaalitulos ratkaisee, millaisen hallituksen Saksa saa. Konservatiivit joutuvat luultavasti tekemään hallitusyhteistyötä liberaalipuolue FDP:n, vihreiden tai sosiaalidemokraattien kanssa.

Äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) saattaa nousta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, mutta muut puolueet eivät aio sen kanssa hallitukseen.

Vaalien jälkeen alkavat myös Euroopan unionin uudistushankkeet. Etenkin Ranskan presidentti Emmanuel Macron haluaa tiivistää unionia entisestään. Merkelin kannattaa tiivistä Eurooppaa, mutta haluaa pitää kiinni tiukasta taloudenpidosta.

Seuraa vaalituloksen ratkeamista

Vaalihuoneistot sulkeutuvat kello 19 Suomen aikaa. Ylen verkkosivuilla tuloksen selviämistä seurataan hetki hetkeltä.

Televisiouutiset lähetetään suorana Berliinistä, Yle TV2:ssa kello 19 ja TV1:ssä kello 20.30. Lisäksi vaalitulosta analysoidaan erikoislähetyksessä TV1:ssä ja Yle Areenassa sunnuntaina kello 20.45 alkaen.

Erikoislähetyksen juontaa Tommy Fränti. Tulosta ovat kommentoimassa EU-lähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve, EK:n Brysselin johtaja Taneli Lahti, kirjeenvaihtajamme sekä Saksaan perehtynyt, Ylen ulkomaantoimituksen päällikkö Elina Ravantti.

Myös Radio Suomi seuraa vaalituloksen ratkeamista tiiviisti. Uutislähetykset ovat sunnuntaina kello 19, 19.30, 20, 20.30 ja 21.

Jos osaat saksaa, voit seurata Ylen saksalaisen yhteistyökumppanin, ZDF:n vaalilähetystä sunnuntaina kello 18.50-20 Ylen verkkosivuilla ja Yle Areenassa.

Tervetuloa mukaan – Willkommen bei uns!

Lue lisää:

Sääntömaa Saksa ja kuriton Ranska päättävät vaalien jälkeen uudesta Euroopasta – Onko Suomelle enää paikkaa Saksan kainalossa?

Liittopäivävaaleja on moitittu tylsiksi – mutta todellisuudessa Saksan politiikka on kuin jalkapallo-ottelu

Millaiset arvot rakentavat Saksan vaalien taistelukentän? Idässä ja lännessä ollaan yhä osin eri maata

Saksan demarien pelastajan tuoma gallupnoste jäi lyhyeksi – Kotikylä uskoo silti entiseen kirjakauppiaaseen Martin Schulziin

Nuorena Angela Merkel asui vallatussa talossa eikä tanssinut bileissä – Vaatimaton fyysikko kipusi huipulle älyllä, sinnikkyydellä ja tuurilla

Turvapaikanhakijat sieppasivat 13-vuotiaan Lisan ja muita valheita – Näin valeuutiset varjostavat Saksan vaaleja

Sinikukka Saaren kolumni: Harjoitteliko Venäjä hyökkäystä vai puolustusta?

Venäjän joka neljäs vuosi järjestämä suurharjoitus Venäjän läntisen sotilaspiirin, Valko-Venäjän ja Kaliningradin alueilla päättyi keskiviikkona. Zapad 2017-harjoitus sai aikaan ennätysmäärän spekulaatioita ja polemiikkia lännessä. Läntiset kommentaattorit väittelivät erityisen innokkaasti siitä, harjoiteltiinko puolustusta vai hyökkäämistä varten, ja kuinka paljon sotilaita ja kalustoa harjoituksiin todellisuudessa osallistui.

Mielestäni tärkeimmät esitetyt argumentit olivat kuitenkin nämä kaksi: Epävarmin aika ei ollut harjoituksen aikana vaan sen jälkeen, ja että harjoituksen luoma epävarmuus kohdistuu ensisijaisesti Ukrainaan ja harjoitukseen Venäjän rinnalla osallistuneeseen Valko-Venäjään – eikä niinkään Natoon kuuluviin Baltian maihin.

Nämä pointit nojaavat Venäjän sotilasharjoitusten lähihistoriaan. Vuoden 2008 Kavkaz -harjoituksessa keskeistä osaa näytellyt 58. armeija oli alle kuukautta myöhemmin avainasemassa Georgian sodan taisteluissa, ja pysähtyi lopulta vain muutaman kymmenen kilometrin päähän pääkaupunki Tbilisistä. Useat vuoden 2013 Zapad-harjoitukseen osallistuneet yksiköt siirtyivät joitain kuukausia myöhemmin Krimille ja Itä-Ukrainaan. Mainittakoon vielä, että näiden molempien harjoitusten skenaariot olivat luonteeltaan puolustuksellisia.

Vaikka Valko-Venäjä on Venäjän läheisin liittolainen, varoo se kykynsä mukaan isoveljen liian tiukkaa rutistusta. Viime vuosina se on käynyt sinnikästä puolustustaistelua Venäjän pysyvän sotilastukikohdan perustamista maansa alueelle vastaan. Toistaiseksi Valko-Venäjä on onnistunut estämään sen perustamisen.

Valko-Venäjällä ollaan hyvin tietoisia siitä, että Venäjän tukikohdat mahdollistavat nopean sotilaallisen toiminnan, mikäli erimielisyyksiä isäntämaan kanssa syntyy. Lista on lähimaiden osalta synkeä. Venäjän nykyiset tukikohdat alueella löytyvät Ukrainan Krimiltä, Georgian Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta, Moldovan Transnistriasta ja Armeniasta. Vain Armenian tukikohtia ei ole käytetty hyväksi aluekiistoissa ja konflikteissa.

Lukashenka on taktisella tasolla Venäjän kanssa käytävän tasapainoilun mestari

Ei siis liene sattumaa, että Venäjästä poiketen Valko-Venäjä kutsui aktiivisesti läntisiä tarkkailijoita Zapad 2017 -harjoitukseen. Se on kertonut kutsuneensa yhteensä noin 80 sotilastarkkailijaa Ukrainasta, Puolasta, Baltian maista, Ruotsista ja Norjasta sekä muun muassa YK:sta, ETYJ:istä, NATO:sta. Valko-Venäjä on ilmoittanut että kaikkien harjoitukseen osallistuneiden venäläisten joukkojen tulee poistua maasta 30.9. mennessä.

Valko-Venäjän viidettä kautta istuva presidentti Aljaksandr Lukashenka on taktisella tasolla Venäjän kanssa käytävän tasapainoilun mestari. Vaikuttaisi siltä, että itsevaltaiset johtajat pelaavat tätä tasapainopeliä itsenäisyyden ja Venäjältä saatavien etujen välillä taitavammin kuin demokraattisesti valtaan tulleet johtajat. Naapurimaiden ongelmat Venäjän kanssa ovat useimmiten eskaloituneet konfliktiksi vasta vallan vaihtuessa ja demokratiavaatimusten koventuessa.

Yksi syy ongelmiin demokratioiden kanssa on, että Venäjän johdon silmissä ne toimivat vierailla ja epäluotettavilla säännöillä, eikä niiden linjanvetojen pysyvyyteen ole luottamista.

Toisaalta naapureiden horjuvat ensiaskeleet demokratian suuntaan tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia puuttua peliin ulkopäin. Lahjukset, houkuttelevat business-diilit keskeisten poliitikkojen tai heidän lähipiirinsä kanssa, Venäjän etuja ajavan poliittisen toiminnan rahoittaminen maan sisällä, informaatiovaikuttaminen ja monenlaiset erikoisoperaatiot mahdollistavat yhteiskunnallisen hajaannuksen ja valtion heikkouden ylläpidon.

Vaikka Lukashenka on taitava taktikoija, ei tilanne näytä Valko-Venäjän näkökulmasta lupaavalta pitkällä aikavälillä. Taloudellinen riippuvaisuus Venäjästä kasvaa vuosi vuodelta, ja vaikka demokratialiikehdintä on toistaiseksi onnistuttu tukahduttamaan kovilla otteilla ja Ukrainan sodan varoittavalla esimerkillä, on Lukashenkan jossain vaiheessa siirryttävä syrjään.

Jos valta vaihtuu jälkineuvostoliittolaisella virtuaalidemokraattisella tyylillä, on Venäjällä hyvät mahdollisuudet junailla Lukashenkan seuraajaksi joku heikompi ja tiukemmin Venäjän talutusnuorassa kulkeva johtaja.

Mikäli vallanvaihdos antaa kipinän laajemmille demokratiavaatimuksille, saattaa Zapad 2017 -harjoituksen skenaario osoittautua käyttökelpoiseksi.

Skenaariossa epämääräiset Valko-Venäjän sisäiset ja heitä tukevat ulkomaiset sabotöörit ja terroristit yrittävät kaataa Valko-Venäjän johdon. Valko-Venäjä pyytää liittolaisensa Venäjän apua, johon Venäjä myöntyy ja vallanvaihto estetään ripeällä ja päättäväisellä sotilaallisella toiminnalla.

Kuten usein ennenkin entisen Neuvostoliiton alueella, on hyökkäyksellisen ja puolustuksellisen toiminnan raja lopulta veteen piirretty viiva.

Sinikukka Saari

Kirjoittaja on ulkoministeriön erikoistutkija, joka seuraa kansainvälisiä tapahtumia laajasti. Hän suhtautuu maailman muutokseen innostuneesti vaikka onkin allerginen "connectivity is destiny" -tyyppisille tulevaisuushokemille eikä aina kykene näkemään ongelmissa vain piilotettua mahdollisuutta. Hän kirjoittaa kolumnia yksityishenkilönä, eikä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele ulkoministeriön kantoja.

“Pieni rakettimies ei ole täällä enää pitkään” – Trump ja Pohjois-Korea vaihtoivat lisää solvauksia

Presidentti Donald Trump on häiriintynyt ja suuruudenhullu. Hän on suurin uhka maailmanrauhalle. Trumpin loukkausten takia käy yhä väistämättömämmäksi, että Pohjois-Korean raketit lentävät Yhdysvaltojen mantereelle.

Pohjois-Korean ulkoministeri Ri Yong-ho ei säästellyt sanojaan, kun hän pääsi lauantaina vastaamaan Trumpin tiistaina pitämään sotaisaan yleiskokouspuheeseen.

– Trump itse on itsemurhatehtävällä, Ri sanoi YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.

Rin mukaan Trump on tehnyt YK:sta gangsterien pesän, jossa vain rahalla on väliä ja verenvuodatus on arkipäivää. Pohjois-Korea on ärsyyntynyt pakotteista, joita YK:n turvallisuusneuvosto sääti sille uusimman ydinkokeen takia.

Lauantaina myös Kiina ilmoitti rajoittavansa kauppaa Pohjois-Korean kanssa pakotteiden takia. Se aikoo rajoittaa öljyjalosteiden vientiä ja lopettaa kokonaan tekstiilien tuonnin.

Trump vastasi Twitterissä

Donald Trump vastasi puheeseen samalla mitalla.

– Kuulin juuri Pohjois-Korean ulkoministerin puhuvan YK:ssa. Jos hän toistaa pienen rakettimiehen ajatuksia, he eivät ole täällä enää pitkään! Trump kirjoitti Twitterissä.

Aiemmin lauantaina Yhdysvaltojen pommikoneet lensivät Pohjois-Korean itärannikkoa pitkin. Yhdysvaltojen ilmavoimat ei ole lentänyt tämän vuosituhannen puolella yhtä pohjoisessa Pohjois-Korean lähellä.

Pohjois-Koreassa taas havaittiin lauantaina pienehkö maanjäristys, jota Kiinan viranomaiset epäilivät alustavasti ydinkokeeksi. Kansanväliset tarkkailijat ja Etelä-Korea pitivät järistystä luonnollisena, ja myöhemmin myös Kiina muutti arviotaan.

Lue myös

Trump ja Kim haukkuvat toisiaan rakettimieheksi ja huru-ukoksi – Huomion hakua vai sodanlietsontaa?

Saamelaisnuoret perustivat kapinasaaren, jossa ei Suomen ja Norjan sana määrää – “Olemme valmiita menemään niin pitkälle kuin mahdollista”

TIIRASAARI, UTSJOKI Suurimman laavun laelta nousee savua. Sisällä tulen lämmössä Aslak Holmberg, 29, paistaa tikunvarressa lohikimpaleita lounaaksi.

– Koko kesän olen pyytänyt laittomasti, koska en ole saanut kolonialistista kalastuslupaa saamelaisten perinnepyynnille, saamelaiskäräjien jäsenenä toimiva Aslak Holmberg tuhahtaa hyytävässä kesäsäässä.

Ollaan keskellä Tenojokea sijaitsevassa pienessä Tiirasaaressa, lähellä Suomen pohjoisinta kärkeä.

Juhannusviikolla Holmberg ja parikymmentä muuta saamelaista kokoontuivat tänne ja julistivat alueelle moratorion. Se tarkoittaa, ettei Suomen ja Norjan valtioiden tänä keväänä hyväksymä Tenojoen kalastussopimus ole enää alueella voimassa.

Kapinasaari syntyi juuri Tenojoen sopimuksen seurauksena.

Sopimus leikkasi saamelaisten verkoilla ja padoilla harjoitettavaa perinnepyyntiä 80 prosenttia, mutta turistien vapavälinekalastusta vain 40 prosenttia. Aktivistien mielestä sopimus tuhoaa saamelaisilta mahdollisuuden välittää vuosisataisia perinnekalastuksen taitoja nuorille sukupolville.

– Suomi ei tunnusta perinnekalastusta alkuperäiskansan oikeutena vaan paikallisten omistusoikeutena, Aslak Holmberg huomauttaa.

Holmbergkaan ei saanut kesäksi hakemaansa kalastuslupaa.

Hänen olisi pitänyt väijyä turistien joukossa verkkokaupassa myytäviä vapavälineiden pyyntilupia, vaikka on niitä harvoja nuoria saamelaisia, jotka vielä taitavat saamelaisten perinnekalastuksen.

Loimulohi kypsymässä nuotiolla.
Aslak Holmberg ja Petra Laiti Tiirasaaressa.Kukka Ranta

Laavun nuotiolla paistuvan lohen Holmberg kalasti lapsuudenkotinsa edustalta Nuorgamista. Taidon hän oppi isältään.

Tämä ei riitä kalastusoikeuden saamiseksi.

Tenojoen sopimus määrää, että alueella pitää asua vähintään seitsemän kuukautta vuodesta, jotta kalastaja voisi saada vakinaisen asukkaan kalastusoikeuden.

Tiirasaareen kerääntyneiden aktivistien mielestä Tenojoen sopimus kolhaiseekin erityisesti nuorta polvea: noin 70 prosenttia saamelaisnuorista asuu ja työskentelee saamelaisten kotiseutualueen eli aivan Suomen pohjoisimpien osien ulkopuolella.

Näin elää myös Holmberg.

Hän viimeistelee parhaillaan Tromssan yliopistossa alkuperäiskansatutkimuksen maisteriopintoja, eikä ole lukion jälkeen ollut kotonaan Nuorgamissa juurikaan yli kuutta kuukautta vuodessa.

Kartta jossa näkyy Dálvadasin moratorio, Tiirasaaren Moratorio sekä Nuorgam Tenojoen varrelta
Yle Uutisgrafiikka

Tiirasaaresta kehkeytyi kesän aikana saamelaisnuorten kapinasaari: aktivistit pystyttivät saaren metsikköiselle reunalle neljä laavua ja ranta varustettiin iskulausein.

"Virkistyskalastus vain paikallisten sukujen luvalla", banderollit julistivat Tenojoen törmällä.

Aktivistiryhmä nimeää itsensä Ellos Deatnu! -liikkeeksi (suom. Eläköön Tenojoki!) juuri Tenojoen sopimuksen takia. Liikkeessä toimii monia pääosin nuoria saamelaisia poliitikkoja, taiteilijoita ja paikallisia asukkaita.

Tenojoen sopimuksen tavoitteena on vähentää kalastuksesta johtuvaa lohikuolleisuutta 30 prosenttia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se on aika, jolloin lohikanta ehtii elpyä kahden lohisukupolven ajan.

Tenojoki on yksi maailman monimuotoisimmista lohijoista, sillä jokaisella lohen asuttamalla sivujoella on oma geneettisesti eriytynyt populaationsa. Viime vuosina monien kantojen tila on ollut huono. Mitä ylemmäs Tenoa noustaan, sitä enemmän Norjan rannikon, Tenovuonon, Suomen ja Norjan jakaman pääuoman ja lopulta sivujokien kalastus heikentää latvajokien kantoja.

Saamelaiset pelkäävät kulttuurinsa kuolemista, yrittäjät taas elinkeinonsa tyrehtymistä.

Sopimusta vastustivat Suomen ja Norjan puoleisessa Tenonlaaksossa lähes kaikki paikalliset asukkaat. Saamelaiset pelkäävät kulttuurinsa kuolemista, yrittäjät taas elinkeinonsa tyrehtymistä.

– En ole koskaan sanonut, ettei kalastusta tulisi rajoittaa. Kestävä kalastus on meille prioriteetti, mutta meidän yli ei voi kävellä, kun säännöksiä tehdään, Holmberg tähdentää.

Holmbergia sapettaa erityisesti se, että saamelaiset jäivät taas kerran kuulematta sopimuksen valmistelussa, vaikka neuvotteluja käytiin kaiken kaikkiaan viisi vuotta.

– Suomen politiikka on kaksinaamaista: ulkomailla esitetään alkuperäiskansoja kunnioittavaa politiikkaa, mutta itsemääräämisoikeus on kosmeettisella tasolla, Holmberg lataa nuotiotulen äärellä. Tästä Tenojoen sopimus on hänen mielestään jälleen kerran tyypillinen esimerkki.

Moratorio banderolli Tenojoen rannalla.
Tiirasaaren moratoriossa ei aktivistien mukaan päde Norjan ja Suomen allekirjoittama Tenojoen sopimus.Kukka Ranta

Julkisessa keskustelussa saamelaiset leimataan usein riitaisiksi ja neuvotteluhaluttomiksi. Saamelaiset taas kokevat, ettei heitä kuunnella tai oteta mukaan päätöksentekoon.

Tenon sopimus annettiin eduskunnassa lausuntokierrokselle heinäkuussa 2016, kesken parhaimpien kesälomien. Tällöin Utsjoella oli alkanut muodostua sopimuksen vastainen kansanliike. Holmberg oli tuolloin mukana laatimassa saamelaisten yhteistä lausuntoa rajan molemmin puolin.

Suomen maa- ja metsätalousministeriö neuvotteli Tenon sopimuksesta Saamelaiskäräjien kanssa vasta syksyllä sen jälkeen, kun sopimuspaperissa olivat jo Suomen ja Norjan allekirjoitukset.

Kohta asian huomasi Suomen valtiokin.

Sekä perustuslakivaliokunta että apulaisoikeuskansleri totesivat maa- ja metsätalousministeriön rikkoneen sekä Suomen perustuslakia että saamelaiskäräjälakia Tenojoen sopimuksen valmistelussa.

Laki kuitenkin jatkoi etenemistään eduskuntaan. Juuri ennen äänestystä Holmberg julkaisi YouTube-videon, jossa hän kutsuu kannanottoaan "hätähuudoksi":

"Tämä on kuin ryöstö keskellä kirkasta päivää – – – Tuntuu, että ne ovat tappamassa meidät. Ei aseilla, vaan hitaasti ja hiljaisesti", englantia puhuva Holmberg sanoo suoraan kameralle.

Petra Laiti kodassa.
Petra Laiti on Suomen saamelaisnuorten puheenjohtaja.Kukka Ranta

Kapinasaari Tenojoella ei ole pelkästään kalastussopimuksen ympärille rakentuva protestileiri vaan uuden saamelaisliikkeen eräänlainen hermokeskus.

Leiri sijaitsee Euroopan unionin pohjoisimmalla rajalla, mutta yhteydet täältä levittäytyvät ympäri maailmaa. Nuoret saamelaiset ovat entistä kansainvälisempiä, ja apua ongelmiin haetaan yhä useammin YK:sta tai muilta aktivisteilta.

Yksi Ellos Deatnu! -liikkeen johtohahmoista, Petra Laiti, istuu laavun sisällä ja näppäilee tietokonettaan. Kaikkein tärkeintä on saamelaisten itsemääräämisoikeuksien edistäminen, hän painottaa.

– Olemme valmiit menemään niin pitkälle kuin mahdollista tavoitteen saavuttamiseksi – väkivallattomin keinoin, saamelaisnuorten puheenjohtajana toimiva Laiti, 22, painottaa.

Hän on itsekin käynyt jo pitkällä.

Heinäkuussa Petra Laiti suuntasi Tiirasaaresta Geneveen pitämään puheen YK:n alkuperäiskansojen asioita käsittelevässä kokouksessa. Aikaisemmin keväällä Laiti vieraili YK:n päämajassa New Yorkissa.

Aihe Laitin puheenvuoroissa oli aina sama: Tenojoen sopimuksen aiheuttamat vääryydet.

– Uusi laki vaarantaa vuosituhansia vanhan kulttuurin tuhoutumisen partaalle. Lakia valmisteltaessa saamelaisia ei kuultu asianmukaisesti, Laiti puhui New Yorkissa.

Laitia huolestuttaa, kuinka saamelaisia on syytetty Tenojoen ryöstökalastuksesta, vaikka pohjoisen luonnon suojeleminen on saamelaisille elinehto.

Tenojoen lohisaalistaa 60 prosenttia pyydetään Norjan puolella, loput Suomessa. Jokisaalis Suomessa jakautuu puoliksi paikkakuntalaisten ja matkailijoiden kesken. Enemmistö kaloista pyydetään vapavälineillä, jota myös paikalliset asukkaat käyttävät huomattavasti harvinaisemman saamelaisten perinnepyynnin sijaan, Luonnonvarakeskuksesta todetaan.

Kodassa ihmisiä.
Petra Laiti ja Niillas Holmberg kuuluvat näkyvimpiin nuoren polven saamelaisaktivisteihin.Kukka Ranta

Uutta saamelaisnuorten toiminnassa on se, että aktivistit levittävät nyt tietoja ja taitojaan eri puolille maailmaa enemmän kuin koskaan.

Apua ja tukea jaetaan puolin ja toisin.

Viime joulukuussa kovimpien talvipakkasten aikaan Aslak Holmberg pakkasi saamelaisretkikunnan kanssa laavut ja talvivarusteet ja suuntasi Pohjois-Dakotan Standing Rock -leiriin tukemaan Amerikan Sioux-intiaanien protestia öljyputkea vastaan.

Yhteistyötä Holmberg on tehnyt etenkin Ruotsin ja Norjan saamelaisten kanssa.

Holmberg oli muun muassa keväällä 2015 mukana New Yorkissa, kun saamelaisjohtajat Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä vetosivat yhdessä YK:hon, jotta Suomi ratifioisi ILO 169-sopimuksen.

ILO 169 on YK-sopimus, joka vahvistaa alkuperäisväestön oikeuksia. Suomi ei ole ratifioinut sopimusta, vaan näkee sopimuksen edelleen ongelmallisena maaoikeus- ja luonnonvarakysymysten kannalta. Pohjoismaista Tanska ja Norja hyväksyivät sopimuksen jo yli 20 vuotta sitten.

Sopimus oli viimeksi Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena, mutta keväällä 2015 eduskunta jätti sen hyväksymättä. Nykyisessä hallitusohjelmassa se ei enää ole.

Sopimuksen tyrmäys oli monille saamelaisnuorille käänteentekevä hetki.

Juuri ennen sopimuksen kaatumista Petra Laiti marssi saamelaisnuorten Kuolleiden kulkueessa, sopimuksen hyväksyntää vaativassa protestijoukossa. Monella oli saamenpuvut väärinpäin protestin merkkinä.

Osa mielenosoittajista tunkeutui eduskuntatalon aulaan megafonit kädessään, kasvonsa valkoiseksi ja silmänsä mustaksi maalanneina.

Mallia toimintaan otettiin ulkomailta, tällä kertaa läheltä Ruotsista. Siellä Jokkmokkin saamelaisliike järjesti Musta raito -marssin kaivoshankkeita vastaan.

Voihan olla, että jossakin vaiheessa koko Teno on yhtä moratoriota.

Kuluneena kesänä Ellos Deatnu! -leirin aktivistit käyttivät Lapin yöttömät yöt hyväkseen. Ryhmä laati tiuhaan lehdistötiedotteita, vierailukutsuja sekä myös selvityspyynnön Suomen ja Norjan ministereille Tenojoen vesistön omistussuhteista.

Myös toinen kapinasaari syntyi. Aktivistit perustivat uuden moratorion ylempänä Tenojokea sijaitsevaan Dalvadaksen Korkeasaareen.

Uusia on jo suunnitteilla.

– Voihan se olla, että jossakin vaiheessa koko Teno on yhtä moratoriota, Aslak Holmberg maalailee.

Niillas Holmberg kertoo lohestaneensa Tenojoella luvatta, koska kokee sen perinteiseksi oikeudekseen.
Niillas Holmberg kertoo lohestaneensa Tenojoella luvatta, koska kokee sen perinteiseksi oikeudekseen. Kukka Ranta

Lapintiirat kirkuvat Tiirasaaren yllä ja voimakas Tenon virta työntyy kohti pohjoisen Jäämerta. Laavukangas avautuu ja sisään astuu vuoden 2016 saamelainen, taiteilija Niillas Holmberg.

– Onhan teille jo kerrottu tavoistamme? Jokaisen saarelle saapuvan tulee pyytää saaren luonnolta ja sen linnuilta lupa vierailulleen, Holmberg ohjeistaa.

Niillas Holmberg on osallistunut Ellos Deatnu! -liikkeeseen alusta alkaen. Tiirasaaressa hänen tehtävänsä on ottaa vieraita vastaan, järjestää tukikonserttia, kirjoittaa lehdistötiedotteita ja kuskata ihmisiä veneellä mantereen ja saaren välillä.

Taiteilijaperheen lapsi oppi kalastamaan vasta aikuisiällä. Lapsuudessa ei kalastettu, sillä Niillas Holmbergin enot hankkivat elannon soutamalla työkseen turisteja kalaan.

– Turistit ovat vieneet jotain joka kuuluu minulle: luonnollisen tietotaidon siirtymisen sukupolvelta toiselle, Holmberg harmittelee.

Niillas Holmberg tunnetaan monipuolisena taiteilijana ja saamelaisten asioiden ajajana. Moni vertaa häntä jopa saamelaisten suurmieheen Nils-Aslak Valkeapäähän, joka 1960- ja 70-luvulla yhtenäisti taiteellaan saamelaisia.

Valkeapään aikoihin verrattuna nykyinen toiminta on vain entistä kansainvälisempää.

Nytkin Holmberg katoaa aina välillä nauhoittamaan Ellos Deatnu! -liikkeen omaa protestilaulua. Samanlaisia sävellyksiä hän on tehnyt myös Ruotsissa toimiville saamelaisryhmille.

– Taas meidät yritetään hajottaa, mutta jos se tiedostetaan yhdessä, kokemus voi yhdistää meidät, Holmberg avaa laulunsa sisältöä.

Vene Tenojoella.
Osa ilman kalastuslupaa kalastavat saamelaiset ovat tehneet itsestään rikosilmoituksen.Kukka Ranta

Niillas Holmberg on tullut tunnetuksi myös kaukana etelässä, Helsingissä asti.

Syksyllä 2015 Holmberg puki saamenlipun värisen kommandopipon päähänsä ja kiipesi Mannerheimin patsaalle osana Suohpanterror-taiteilijaryhmän tempausta. Hetkeä myöhemmin Holmberg marssi eduskunnan pikkuparlamentin Metsähallituslakia käsitelleeseen kuulemistilaisuuteen suu teipattuna – tilaisuuden ainoana saamelaisena.

Metsähallituslain luonnoksesta oli poistettu jo valmisteluvaiheessa niin kutsuttu saamelaiskulttuurin heikentämiskielto, mikä olisi taannut alkuperäiskansalle oikeuden harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja sekä kehittää kieltään ja kulttuuriaan.

Sekä perustuslakivaliokunta että YK:n erityisraportoija pitivät lakiluonnosta puutteellisena, mutta arvostelusta huolimatta laki hyväksyttiin keväällä 2016.

Isän sukupolvi on oppinut asuntolakouluissa, että saamelaiset ovat huonompia kuin suomalaiset.

Suomi on saanut toistuvasti nuhteluja saamelaisten oikeuksien sivuuttamisesta.

Viimeksi tämän vuoden toukokuussa YK:n komitea huomautti Suomea ILO 169 -sopimuksen ratifioimatta jättämisestä. Prosessi on ollut vireillä jo 20 vuotta.

Vireillä on myös uusi hanke, jota monet saamelaiset pitävät suurena uhkana.

Parhaillaan Suomen Liikennevirasto valmistelee selvitystä saamelaisten kotiseutualueelle suunnitellusta Jäämeren radasta. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner vakuuttaa Ylelle, että selvitys on tarkoitus tehdä avoimesti, myös saamelaiset huomioiden.

– Syyskuun alussa olemme nyt siinä vaiheessa, että neuvottelu voidaan käynnistää ja Saamelaiskäräjät voivat vaikuttaa projektisuunnitelmaan ja yhteistoimintaan, haastattelupyyntöön sähköpostitse vastannut Berner (kesk.) totesi.

Epäilijöitäkin on.

Edellisen hallituksen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) toteaa Ylelle, että saamelaisten kohtelussa "nykyisellä hallituksella olisi peiliin katsomisen paikka". Tenojoen sopimuksen valmistelussa oli laiminlyöntejä, eikä samoja virheitä pitäisi toistaa enää Jäämeren ratahankkeen kohdalla.

– Toivon ja edellytän, että näin tulee olemaan. Olisi häpeällistä, jos valtio ei huomioi alkuperäiskansaansa niin kuin pitää. Muuten itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan teema "yhdessä" ei toteudu, Henrikssoon kertoo Ylelle.

Petra Laiti kodassa.
Jäämerenrata voi aiheuttaa suurenkin konfliktin, Petra Laiti arvelee.Kukka Ranta

Tiirasaaren aktivistit painottavat, että Jäämeren ratahankkeesta ollaan saamelaisten keskuudessa hyvin huolestuneita.

Jos Jäämerenrata todella toteutuu, eivät saamelaiset pysy hiljaa, Petra Laiti sanoo.

– Poronhoito ei toipuisi siitä kuoliniskusta. Radan rakentaminen voisi aiheuttaa suurenkin konfliktin, Laiti arvelee.

Myös Aslak Holmberg suhtautuu epäillen uusiin hankkeisiin.

– Päätäntävalta on muualla ja siellä ei ole tietämystä meidän asioista. Se tuo voimattomuuden tunnetta, Holmberg avautuu.

Sama tunne toisen luokan kansalaisuudesta jatkuu sukupolvelta toiselle ja aiheuttaa hänen mukaansa vakavia seurauksia.

Niitä ovat esimerkiksi alkoholismi ja jopa itsemurhat, jotka ovat vaivanneet etenkin saamelaismiehiä. Samoja ongelmia on ollut myös myös Holmbergin omassa perheessä ja kotikylässä Nuorgamissa.

Toisaalta tutkimukset osoittavat, että ongelmia voidaan vähentää vahvistamalla juuri alkuperäisväestön itsemääräämisoikeutta.

– Saamelaisten on ollut vaikea löytää omaa paikkaansa. Isän sukupolvi on oppinut asuntolakouluissa, että saamelaiset ovat huonompia kuin suomalaiset, Aslak Holmberg pohtii.

Tähän mennessä seitsemän kalastajaa on tehnyt itsestään rikosilmoituksen.

Kun neuvottelut Suomen valtion kanssa eivät tunnu etenevän ja YK:stakin saatava apu siintää vasta horisontissa, ovat Tenojoen saamelaiset alkaneet ottaa keinokseen lain rikkomisen.

Tähän mennessä Aslak Holmbergin ja hänen serkkunsa Niillaksen lisäksi viisi muuta kalastajaa ovat julkisesti kertoneet pyytävänsä lohta laittomasti.

He ovat tehneet rikosilmoituksen itsestään, jotta pääsisivät vaikuttamaan Suomen lainsäädäntöön käräjien kautta. Tapaukset ovatkin etenemässä syyteharkintaan.

Tiirasaaren leirinuotion viimeinen savu on tältä kesältä sammunut.

Elokuun lopulla laavut pakattiin ja jäsenet palasivat opintojen ja töiden pariin pitkin Suomea, Ruotsia ja Norjaa.

Moratoriot jäävät kuitenkin symbolisesti voimaan, aktivistit painottavat. Niitä ei heidän mukaansa mitätöidä ennen kuin uusi Tenon sopimus on neuvoteltu saamelaisten ehdoilla.

Ja Laiti sekä Aslak ja Niillas Holmberg sanovat palaavansa kapinasaarilleen muiden aktivistien kanssa, jälleen ensi kesänä.

– Olemme päässeet vasta alkuun, Petra Laiti sanoo.

Soutuveneen kokka Tenojoella.
Saamelaisaktivistit sanovat palaavansa kapinasaarilleen ensi kesänä.Kukka Ranta

Lähteet: Luonnonvarakeskus Luke & Tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro; Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa asuvien saamelaisten itsemurhien ehkäisysuunnitelma 2017; Saamelaisten oikeuksien toteutuminen: kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus 2017; Saamelaisten perinteisten elinkeinojen nykytilanne Suomessa -raportti 2017; Tenojoen lohikantojen tila -raportti 2015.

Lue myös:

Yksitoista ihmistä yritti itsemurhaa saman illan aikana – Yle kanadalaiskylässä, jonne ei ole rakennettu edes tietä

Kielensä kadottaneet lapset – näin saamen kieli pestiin pois

Sääntömaa Saksa ja kuriton Ranska päättävät vaalien jälkeen uudesta Euroopasta – Onko Suomelle enää paikkaa Saksan kainalossa?

Eurooppaa jakaa yksi raja, jolla on enemmän merkitystä kuin muilla.

Se kulkee pitkin Reinin laaksoa ja halkaisee Euroopan olutpanimoiden ja viinitarhojen maihin. Luterilaiseen ja katoliseen Eurooppaan. Tiukan tilinpidon ja huolettoman rahankäytön alueeseen.

Tämä Saksan ja Ranskan välissä kulkeva rajalinja jakaa Euroopan sääntöjä kunnioittavan pohjoiseen ja kurittomaan etelään. Nyt sen yli kiidätetään diplomaattipostia, jossa kerrotaan, mitä Saksan ja Ranskan johtajat haluaisivat uudelta Euroopalta.

Suomi on lähes koko EU-historiansa toiminut tiukasti Saksan kyljessä yhteisellä talouslinjalla. Nyt näyttää siltä, että Saksa olisi valmis liikkumaan kohti tiiviimpää unionia. Sivummalta seuraava Suomi ei toistaiseksi tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella.

Vielä keväällä kriisissä kierinyt Eurooppa valmistautui Britannian lähtöön unionista ja odotti tulevia vaaleja. Tuuli kuitenkin kääntyi.

Ranskassa Emmanuel Macron voitti presidentinvaaleissa kansallismielisen Marine Le Penin. Mielipidetiedusteluiden mukaan Saksassa Merkel saa sunnuntaina vielä yhden jatkokauden, eikä nationalistien Vaihtoehto Saksalle (AfD) valloita ennusteiden mukaan kuin kapean siivun valtiopäivien penkkiriveistä.

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kuvaa vaalien jälkeistä tilannetta “mahdollisuuksien ikkunaksi”. Ja kun ikkuna aukeaa Saksan tämänpäiväisten vaalien jälkeen, mitä Macron ja Merkel suunnittelevat?

He pohtivat rahaliittoon pieniä ja isoja muutoksia: Ainakin euromaiden valtiovarainministerin tehtävä ja Euroopan valuuttarahasto voitaisiin perustaa. Kenties myös kaikille euromaille yhteinen työttömyysvakuutusrahasto? Tai jopa euromaiden budjetti, jotta euroalueen valtiovarainministerillä olisi jotain tekemistä?

Todennäköisesti nämä kaikki – ja muutakin – on kirjoitettuna Ranskan Macronin puheeseen, jonka hän pitää Saksan vaalien jälkeen tiistaina.

Saksan Merkelillä on Macronin toiveissa pitelemistä. Merkel puolueineen on ajanut tarkan euron politiikkaa, jossa kukin vastaa veloistaan.

Tiukasta talouspolitiikasta huolimatta Saksan tavoite on tiiviimpi, toimivampi ja syvempi Euroopan unioni. Rakenteeltaan Saksa on liittovaltio. Siksi maa ei Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan vierasta lähtökohtaa, jossa osaa vallasta käyttää valtioiden liitto.

Ranska taas edustaa Etelä-Eurooppaa, jonka budjettivajeet ja velkaantuminen ovat olleet talouskriisin vuosina muunkin Euroopan huolena.

Kyse on kaupanteosta. Kannattaako Saksan antaa Ranskalle tuuma tai pari periksi ja luvata, että taloudesta voidaan kantaa vastuuta yhdessä hiukan nykyistä enemmän? Vastineeksi Ranska ja muut etelän maat voisivat sitoutua uudistamaan talouksiaan. Se taas vakauttaisi koko unionia.

– Tilanne luo Saksalle valmiutta olla hirttäytymättä liian tiukasti omiin tavoitteisiin ja tehdä myönnytyksiä, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sanoo.

Saksa ja Ranska eivät voi päättää Euroopan unionin tai rahaliiton muuttamisesta yksin, vaan niiden on etsittävä liittolaisia. Siksi Suomikin pohtii nyt, kenen leiriin kannattaisi liittyä. 27 maan neuvottelupöydässä ei yksin voi saavuttaa mitään, paitsi poikkeustapauksissa.

Kuvituskuva, jossa saksa ja suomi linkittyy toisiinsa
Yle Uutisgrafiikka

Eurooppaa halkovan rajalinjan pohjoispuolella sijaitsevat Saksan lisäksi Hollanti ja Pohjoismaat. Niissä tunnetaan sukulaisuutta saksalaisten ajattelutapaan.

Rajalinjalle voi hakea selityksiä kaukaa historiasta. Moni tunnistaa asenteissa ja tavoissa juuria aina uskonpuhdistukseen asti.

Uskonpuhdistuksen kokeneita maita sanotaan kalvinistisiksi, uskonpuhdistaja Jean Calvinin mukaan. Calvin pohti uskon lisäksi muun muassa rahaa, esimerkiksi velkaantumista ja koronmaksua. Kalvinistissa maissa elää ajatus, että jokainen hoitaa taloutensa säntillisesti. Suomessa ja Saksassa kirkon uudisti aikanaan Martti Luther.

– Meillä on kulttuurinen yhteys Saksaan. Saksa on puoliksi luterilainen, ja poliittisessa kulttuurissa on paljon yhteistä, Ulkopoliittisen instituutin Tiilikainen aloittaa.

Suomen ja Saksan suhde voi Suomesta katsoen näyttäytyä erityisenä.

Entinen EU-virkamies, taloustieteen professori Sixten Korkman arvioi, että luterilaisissa maissa valtiovallalla on suurempi vastuu kuin katolisissa maissa. Korkman muistuttaa, että etelässä EU-instituutioihin luotetaan – enemmän kuin omiin.

Korkman seurasi Ranskan, Saksan ja muiden EU-maiden puheenvuoroja talousneuvostossa korkeana virkamiehenä kymmenen vuotta. Tuhansia puheenvuoroja kuunnellessaan hän tyypitteli pohjoisen ja etelän.

– Jokainen eteläeurooppalainen puheenvuoro on performanssi. Saksalaiset ja pohjoismaiset puhujat eivät puhu yhtä runsaasti ja pysyttelevät asiassa.

Suomen ja Saksan suhde voi Suomesta katsoen näyttäytyä erityisenä. Moni kokenut virkamies ja tutkija sanoo, että se on pikemminkin käytännönläheistä samaan leiriin kuulumista.

EU:n talouspolitiikkaa Brysselissä seuraavan ajatuspajan Bruegelin johtaja Guntram Wolff ei tunnista ajatusta, että Saksan suhde esimerkiksi Suomeen tai Hollantiin olisi lämpimämpi kuin vaikkapa Slovakiaan tai useisiin Välimeren maihin.

– Varmasti Saksan valtiovarainministerin ja hallituksen on helpompi löytää yhteinen linja Suomen kuin Portugalin kanssa, Wolff vertaa.

Alexander Stubb ja Angela Merkel tapaavat lumisateessa Helsingissä.
Tuolloinen pääministeri, tunnetusti hyvin Eurooppa-myönteinen Alexander Stubb ja Saksan liittokansleri Angela Merkel tapasivat Helsingissä maaliskuussa 2015.Ari Lahti / AOP

Monen suomalaispoliitikon sanavarastosta löytyy virke: "Suomi on tässä asiassa Saksan linjalla."

Suomi on tukenut Saksaa monessa asiassa, mutta on Saksakin pitänyt Suomen puolta.

Suomesta tuskin olisi tullut Euroopan unionin jäsenmaata ilman Saksan apua.

Vuonna 1994 EU-jäsenyydestä neuvoteltaessa Suomen tie uhkasi nousta pystyyn, kun puheenjohtajamaa Kreikka ei halunnut ymmärtää Suomen maatalouden erikoispiirteitä ja tukitoiveita. Saksalle taas oli etua siitä, että yhteisöön liittyisi uusia maita tasapainottamaan pohjoisen ja etelän välisiä kahnauksia.

Saksan tuki meni niin pitkälle, että neuvotteluissa Saksan edustaja pani pottuilevan kreikkalaisen järjestykseen ja hallituksensa tuella auttoi Suomen neuvottelemaan itsensä Euroopan yhteisön jäseneksi.

Suomessa moni muistaa Saksan tuen. Siksi Suomi vastavuoroisesti tuki Saksaa, kun Saksa halusi Itä-Euroopan maat unioniin.

Se, mikä Suomea ja Saksaa useimmiten yhdistää, on näkemys rahankäytöstä.

Brysselin-vuosiensa aikana Korkman huomasi, että ranskalaisten on joka tilanteessa harkittava esimerkiksi talouspykäliä erikseen, kun taas saksalaiset pitävät kurista ja säännöistä.

– Jos niitä ei noudata, niin hirteen vaan. Saksalaiset eivät halua riskien jakoa eikä yhteisvastuuta, Korkman kuvailee.

Suomesta tuskin olisi tullut Euroopan unionin jäsenmaata ilman Saksan apua.

Tarkan euron politiikka on ollut myös Suomen linja. Ulkopoliittisen instituutin Tiilikaisen mielestä tälle löytyy selitys kun katsotaan, kuka unionissa maksaa viulut.

– Sekä Saksalla että Suomella on nettomaksajan rooli. Täällä on toivottu, että viime kädessä jäsenmaat itse vastaavat veloistaan. Etelässä on ollut toiveita ihan toisenlaiseen marssijärjestykseen, Tiilikainen sanoo.

– On luontevaa, että Suomi on samaa mieltä Saksan kanssa, koska meillä on usein samat intressit. Emme halua, että siirrytään tulonsiirtounioniin, jossa kupataan rahat rikkaimmilta, Korkman tiivistää.

Suomen ja Saksan maksuosuuksia ei voi kuitenkaan suoraan verrata toisiinsa, Tiilikainen huomauttaa. Saksalaiset panevat rahojaan likoon muiden hyväksi paljon enemmän kuin suomalaiset.

Suomalaisten maksajan roolin korostaminen vaikuttaakin tilastojen perusteella aikamoiselta itsekorostukselta. Suomen nettomaksuosuus on unionin pienimpiä – saamme Brysseliin tilittämistämme rahoista takaisin lähes kaiken erilaisina tulonsiirtoina.

Tuoreimmissa vuoden 2015 tilastoissa eniten unionin kuluista maksoi Hollanti, jossa jokaista hollantilaista kohden nettomaksu oli 225 euroa. Saksalaiset taas maksoivat unionille 175 euroa.

Suomalaisten paljon kuuluttama nettomaksuosuus oli 89 euroa suomalaista kohden. Ranskalaiset panivat hekin unionin budjettiin nettona lähes yhtä paljon kuin suomalaiset, 83 euroa.

Eurooppa-neuvoston kokous Korfulla 1994-06-24. Suomen liittyminen Euroopan unioniin, Suomen liittymisasiakirjat allekirjoitetaan. Valtiosihteeri Veli Sundbäck allekirjoittaa sopimuksen, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, pääministeri Esko Aho allekirjoittaa sopimuksen ja ulkoministeri Heikki Haavisto.
Suomen liittyminen Euroopan unioniin vahvistettiin allekirjoituksin Korfulla kesän 1994 Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Sopimusta kirjoittamassa valtiosihteeri Veli Sundbäck, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, pääministeri Esko Aho ja ulkoministeri Heikki Haavisto.Euroopan komissio

Euroopan talouskriisin aikana Saksan, Suomen ja Hollannin yhteisymmärrys näytti menevän yllättävän pitkälle.

Suomi opetti muille taloudenpitoa niin ankarasti, ettei ole vieläkään päässyt nillittäjän maineestaan.

Kreikan velkaannuttua pahasti EU-maat lainasivat sille miljardeja perustamistaan kriisirahastoista ja vahtivat, että Kreikka säästää.

Kun taloutta pelastettiin, kriisimaiden asukkaat joutuivat kärsimään ankarista budjettileikkauksista. Moni eteläeurooppalainen yhdistää edelleen tuolloisen talouskomissaarin Olli Rehnin nimeen automaattisesti sanan austerity, kurjistaminen. Suomen poliittisessa kielessä sanaa ei käytetä.

Tiukkaa linjaa tukivat yleensä Saksa, Suomi ja Hollanti.

– Suomalaiset kun ovat moralisteja, niin osoitettiin sormella kreikkalaisia. Ymmärtääkseni siitä ei ollut mitään hyötyä. Olisimme voineet pitää vähän matalampaa profiilia, Korkman manaa.

Kriisivuosina Suomen valtiovarainministerinä ollut Jutta Urpilainen tuli loistavasti toimeen saksalaisen kollegansa Wolfgang Schäublen kanssa. Sama tiukka Suomen – Saksan linja jatkui Urpilaisen jälkeenkin.

Mutta yhteinen Kreikka-politiikka voi kohta olla historiaa.

Jopa Kreikan velat voivat olla pian neuvottelupöydässä. Saksa voi vaalien jälkeen esittää Kreikan velkojen osittaista anteeksi antamista, koska Kreikka ei pysty maksamaan velkaansa takaisin, Korkman ennustaa. Kreikan velan leikkaaminen olisi Suomelle viime vuosien politiikkavalintoja ajatellen vakava paikka.

Kaikesta Saksa ja Suomi eivät ole olleet samaa mieltä.

Saksa on suuri, mutta sen koko ja vahvuus on maalle myös ongelma. Suomalainen virkamieslähde kuvaa Saksaa elefantiksi huoneessa: sen on liikuttava varovasti, koska jokaisella hännän huitaisulla tapahtuu jotain.

Elefantin varovaisuutta on ollut myös se, että usein Saksa antaa muiden hoitaa asiaansa.

Isolle maalle on ollut iloa siitä, että pienet maat kuten Suomi tekevät esityksiä, joita tietävät Saksan kannattavan. Näin Saksa yrittää välttää vaikutelmaa, että ensin keskustellaan, ja lopulta tehdään kuten Saksa sanoo.

Kaikesta Saksa ja Suomi eivät ole olleet samaa mieltä.

Saksa ei halua Nato-maana ja historian painolastin takia EU:lle omia puolustusvoimia. Suomi taas ei tukenut Saksan avointa maahanmuuttopolitiikkaa turvapaikanhakijakriisin alkaessa – myöhemmin Saksa on muuttanut turvapaikkapolitiikkaansa lähemmäs linjaa, jonka Suomikin valitsi.

Jutta Urpilainen ja Wolfgang Schäuble
Valtiovarainministerit Jutta Urpilainen ja Wolfgang Schäuble vetivät talouskriisin aikaan yhdessä tiukkaa linjaa.Olivier Hoslet / EPA

Mikä tekee Saksan ja Suomen Eurooppa-politiikan historiasta merkityksellisen näiden vaalien alla? Se, että jokin saattaa olla pian toisin.

Suomen voi olla vaikea lyöttäytyä Saksan kainaloon. Erimielisyyttä voi olla asiasta, josta tähän asti ei ole juuri tarvinnut keskustella – rahaliiton isoista linjoista.

Saksan ja Ranskan toiveissa on edistää Euroopan yhdistymistä. Neuvottelupöydälle ennakoidaan nostettavan helpompia ja vaikeampia asioita, joilla rahaliittoa rakennettaisiin eteenpäin.

Uudet ajatukset herättävät jo nyt Suomen hallituksessa lievää pakokauhua. Ei siksi, että kaikki muutokset olisivat välttämättä valtavan merkityksellisiä, vaan siksi, että hallituskolmikko on asiasta keskenään erimielinen.

Euromaat saattavat saada yhteisen valtiovarainministerin. Siitä, mitä hän voisi tehdä, ei ole yhteistä käsitystä, sanoo arvostetun brysseliläisen Bruegel-ajatuspajan johtaja Guntram Wolff.

Juncker ehdotti ministeriä, joka olisi yhtä aikaa komissaari ja euroryhmän puheenjohtaja.

– Hänellä ei kuitenkaan olisi merkittäviä omia resursseja eikä veronmaksajia – ei hän voisi tehdä sitä, mitä ministerit yleensä tekevät.

Mahdollisuuksien rajoissa on myös Euroopan vakausmekanismin – rahaston, johon EU-maat panivat rahaa talouskriisimaiden tueksi – muuttaminen Euroopan valuuttarahastoksi. Se voisi jakaa tukirahaa talousvaikeuksissa oleville maille ehtoja vastaan. Wolffin mukaan päätöksentekotavat ehkä muuttuisivat. Mutta koska rahasto on jo olemassa, eikä sen tehtävä olennaisesti muutu, valuuttarahasto tuskin synnyttäisi suurta riitaa.

Vaikeampia kysymyksiä voi nousta esiin, jos Ranska esittää esimerkiksi euromaiden yhteistä budjettia. Ranskassa on ollut toiveita, että budjetti voisi olla useita prosentteja maiden bruttokansantuotteesta. Luvassa voi olla myös muita yhteistä rahankäyttöä lisääviä esityksiä kuten eurooppalaisen työttömyysvakuutusrahaston perustaminen.

Uudet ajatukset herättävät jo nyt Suomen hallituksessa lievää pakokauhua.

Bruegelin johtaja Wolff seuraa sekä Saksan, Ranskan että EU:n taloudenpitoa läheltä. Hän ennustaa, että rahaliitossa valtaa siirretään jäsenmailta yhteiselle päätöksentekojärjestelmälle askel kerrallaan.

– Silti kannattaa huomata, että jos otetaan monta pientä askelta, se on yhteensä jo pitkä askel. Jos katsoo, mitä euroalueella on tapahtunut viime 10 vuoden aikana, on edetty huomattavasti: on tullut yhteisiä uusia instituutioita, on menty kohti syvempää yhdentymistä, Wolff arvioi.

Totta – vajaa vuosikymmen sitten Eurooppa joutui ennennäkemättömään velkakriisiin, joka oli vähällä romuttaa pankit ja osan euroaluetta. Vikoja korjatessaan Euroopan maat perustivat pankkiunionin ja kriisirahastot, joilla velkoihinsa uponneet ongelmamaat kiskottiin takaisin pintaan. Kriisin lauettua pankkiunioni ja kriisirahasto ovat jääneet rahaliiton pysyviksi rakenteiksi.

Martti Ahtisaari ja Helmut Kohl huippukokouksen yhteiskuvassa Lissabonissa.
Presidentti Martti Ahtisaari sai Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin huomion Lissabonissa joulukuussa 1996.AOP

Odotuksissa on, että hyvin pian Saksan vaalien jälkeen alkaa tapahtua. Tulee esityksiä, joihin jäsenmaiden on otettava kantaa eikä unioni jää aivan nykyisille sijoilleen.

Suomalaistutkijoiden mielestä on todennäköistä, että Suomenkin on liikuttava.

– Mitä enemmän Saksa tekee myönnytyksiä Ranskan kanssa, sitä enemmän Suomi joutuu tekemään kompromisseja omista tavoitteistaan – jos aikoo pysyä mukana, Ulkopoliittisen instituutin Tiilikainen laskee.

Korkman uskoo, että Suomi voisi myöntyä ainakin valtiovarainministerin tehtävän ja Euroopan valuuttarahaston perustamiseen.

– De facto, nämä eivät ole isoja juttuja. Ihmettelisin, jos Suomi tekisi näistä ongelman.

Hän ei kuitenkaan usko, että euroalueen budjettia tullaan näkemään. Hän arvioi Saksan olevan kiitollinen, jos myös Suomi ja Hollanti vastustavat sitä.

Suomi pohtii parhaillaan, miten rahaliiton syventämiseen voisi suhtautua.

Suomessa on totuttu sanomaan, että Saksa – ja Suomi – vastustavat taloudellisen yhteisvastuun kasvattamista. Sillä tarkoitetaan, että rahaa pantaisiin nykyistä enemmän yhteiseen kassaan ja jaettaisiin eniten tarvitseville.

Ennakoiduissa uudistusehdotuksissa yhteisvastuuta lisäisivät yhteinen budjetti, yhteinen työttömyysvakuutusrahasto ja mahdollisesti myös Euroopan valuuttarahasto.

Suomikin voisi joutua panemaan näihin rahaa, joka ei välttämättä palaisi suoraan meidän rajojemme sisälle. Raha voisi silti hyödyttää Suomea, jos koko euroalue eläisi vakaammin ja vauraammin.

Ulkopoliittisen instituutin Teija Tiilikainen moittii yhteisvastuun välttäjiä puhdasoppisuudesta. Kriisin aikana yhteisvastuu ui jo sisään systeemiin – esimerkiksi kriisirahastojen ja EKP:n yhteisten varojen käytön kautta.

– On jo vähän myöhäistä puhua sitä vastaan. Finanssikriisin pahimmissa vaiheissa jouduttiin myöntämään, että Euroopan maat ovat toisistaan riippuvaisia.

Ranskan ja Saksan luonnostelemat uudistusehdotukset olisivat askelia syvenevään yhteistyöhön. Osa niistä veisi jopa kohti liittovaltiota. Liittovaltio on sana, jota EU:n vastustajat vihaavat. Osa liittovaltion kannattajistakin välttää sanomasta sitä ääneen kriitikoiden ärsyttämisen välttääkseen.

Tulee kompromisseja, joista osa suomalaisista ei pidä – eikä saksalaisistakaan.

Myös Suomen hallituksessa liittovaltio-sanan käyttöä varotaan.

Vaikka Euroopassa on vuodettu, juoruiltu ja vihjailtu Saksan ja Ranskan visioista jo kuukausia, Suomen hallituksen yhteistä kantaa uudistusehdotuksiin joudutaan yhä odottamaan.

Suomi vasta pohtii, miten rahaliiton syventämiseen voisi suhtautua. Virkamieslähteet taas kertovat, että hallituksella on jo lähestymistapa: se on työntänyt päänsä hiekkaan.

Hallitus suunnittelee päättävänsä suhtautumisestaan rahaliiton syventämiseen marraskuun alkupuolella. Se on viikkoja sen jälkeen, kun Ranska on kertonut aloitteensa. Se on myös viikkoja myöhemmin kuin lokakuun huippukokous, jonka käytävillä muut jäsenmaat epävirallisissa keskusteluissa mittailevat toistensa asenteita.

Rahaliiton syventämisestä päätetään 27 maan kesken joulukuussa.

Miksi Suomen on niin vaikea päättää, miltä pohjalta se lähtee neuvottelemaan muiden kanssa? Syy löytyy hallituspuolueiden välisistä erimielisyyksistä.

EU-kriittinen, perussuomalaisista lohjennut Sininen vaihtoehto on lukkiutunut hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan jokainen maa vastaa omasta taloudestaan eikä yhteisvastuuta pidä lisätä. Kokoomus olisi avoin uudistuksille. Pääministeripuolue keskusta keskittyy pitämään hallitusta koossa ja leijuu kannassaan kokoomuksen ja sinisten välillä.

Suomen pääministeri on pitänyt yhteyksiä Saksaan ja Ranskaan. Yhteistä säveltä on kerrankin löytynyt Ranskan kanssa. Ranska kun haluaa rakentaa eurooppalaista puolustusta, eikä se halua Yhdysvaltojen johtaman Naton vastaavan eurooppalaisten turvallisuudesta.

– Ranskalla on vanhan eurooppalaisen suurvallan näkökulma, Teija Tiilikainen sanoo.

Ranska on kuitenkin ydinasevalta eli lähtökohta on täysin toinen kuin Suomella. Suomi taas toivoo eurooppalaista puolustusta, koska se ei voi tai halua kuulua Natoon.

Kuvituskuva, jossa Macron vilkuttaa Merkelille
Yle Uutisgrafiikka

Palataan vielä Eurooppaa halkovaan rajaan. Sen ottaa esiin myös ajatuspaja Bruegelin johtaja Wolff.

Hän kuvaa, miksi Saksan on vaikea tasapainoilla linjallaan: Se yrittää ottaa huomioon niin monta asiaa – berliiniläisten, Saksan, pohjoisen ja Suomenkin edun. Toisaalta sillä on historiallinen projekti Saksan yhdistämisestä.

– Siksi tulee kompromisseja, joista osa suomalaisista ei pidä – eikä saksalaisistakaan. Mutta samalla ranskalaiset, italialaiset ja portugalilaiset eivät pidä ratkaisuista. Kyse on kompromissilinjasta. Ja periaatteessa tuo linja kulkee Saksan ja Ranskan välissä.

Brysselissä, missä unionin eteneminen olisi kriisin jälkeen helpotus, on ilmassa paljon toiveita. Wolff jarruttaa.

– Ajatus, että Saksan vaalien jälkeen otettaisiin valtava harppaus eteenpäin, on todennäköisesti ylioptimismia.

Realismia on Wolffin mielestä se, että vaalit voivat tuoda Saksaan parlamentin, jossa viidennes kansanedustajista suhtautuu hyvin kriittisesti Ranskan Macronin esityksiin. Tätä Merkel ei voi olla ottamatta huomioon neuvotellessaan uutta Eurooppaa Macronin kanssa.

Entä kansanluonteet ja kulttuurit? Niilläkin voi olla merkitystä taas seuraavien kuukausien aikana.

Ranskan ja Saksan poliittiset kulttuurit ovat hyvin erilaiset. Yhteistä on kuitenkin se, että molemmat ovat hyvin sitoutuneita Eurooppaan. Jos nämä kaksi saavat päätettyä jotakin yhdessä, ei sitä Sixten Korkmanin mielestä pidä vähätellä.

– Jos nämä maat pystyvät sitoutumaan johonkin keskenään, kaikki muutkin pystyvät, Korkman sanoo.

Meksikon jälkijäristyksissä kuollut kaksi ihmistä

Valtava uusi maanjäristys tappoi ainakin kaksi ihmistä lauantaina Meksikossa. Järistys kaatoi jo pahoin vaurioituneita koteja ja aiheutti uuden hälytyksen maassa, jossa etsitään vielä tiistain voimakkaiden järistysten jäljiltä uhreja.

Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen mukaan uusin, lauantain järistys oli voimakkuudeltaan 6,1 magnitudia. Järistys tapahtui Oaxacan osavaltiossa. Lauantain voimakas järistys oli yksi tiistain ennätyksellisen kovan järistyksen tuhansista jälkijäristyksistä. Tuolloin Oaxacan osavaltiossa kuoli ainakin 96 ihmistä.

Kaiken kaikkiaan tiistain järistykset jälkijäristyksinen ovat vaatineet yli 300 ihmisen hengen.

Pelastyöt jatkuvat

Aikaa vastaan taistelevat pelastustyöntekijät ovat jatkaneet mahdollisten eloonjääneiden etsintää. Meksikon pääkaupungissa Méxicossa on saatu pelastettua 69 ihmistä sortuneiden rakennusten raunioista, viranomaiset kertovat.

Kaupungin pormestari Miguel Angel Mancera kertoi paikallismedialle, että vielä on toivoa noin 30 eloonjääneen löytymisestä. Pelastustöissä käytetyt rauniokoirat ovat merkanneet paikkoja, joissa eloonjääneitä saattaa olla.

Pormestari Mancera twiittaa pelastustöistä ja kertoo, että ihmisten pelastaminen on nyt kaiken edellä.

Korjattu kello 05.31: uhriluku

Lontoossa happohyökkäys – ei tutkita terrorismina

Lontoon poliisi tutkii tapauksia, joissa ainakin kuusi ihmistä on saanut päällensä vaarallista ainetta Itä-Lontoossa lauantaina. Joukon miehiä uskotaan ruiskuttaneen haitallista ainetta lähellä Westfieldin ostoskeskusta Stratfordissa.

Lontoon poliisi kertoo, että loukkaantuneita on useita.

Metropolin poliisi twiittaa vammoista iskun jälkeen.

– Uskomme kuuden ihmisen loukkaantuneen. Odotamme lisätietoja, poliisi kertoo lausunnossaan.

Loukkaantuneiden uskotaan saaneen vaarallista ainetta päällensä eri puolilla aluetta.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan silminnäkijät ovat kertoneet, että iskun tekijät hajaantuivat ihmisten joukkoon.

Hampurilaisbaarissa työskentelevä mies kertoo BBC:lle, että yksi uhreistä ryntäsi baariin "pesemään happoa kasvoistaan".

Poliisi on pidättänyt yhden miehen epäiltynä vakavan vahingon aiheuttamisesta.

Lontoon poliisi ei tutki tekoja terrorismina.

Lontoossa happohyökkäys – ei tutkita terrorismina

Lontoon poliisi tutkii tapauksia, joissa ainakin kuusi ihmistä on saanut päällensä vaarallista ainetta Itä-Lontoossa lauantaina. Joukon miehiä uskotaan ruiskuttaneen haitallista ainetta lähellä Westfieldin ostoskeskusta Stratfordissa.

Lontoon poliisi kertoo, että loukkaantuneita on useita.

Metropolin poliisi twiittaa vammoista iskun jälkeen.

– Uskomme kuuden ihmisen loukkaantuneen. Odotamme lisätietoja, poliisi kertoo lausunnossaan.

Loukkaantuneiden uskotaan saaneen vaarallista ainetta päällensä eri puolilla aluetta.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan silminnäkijät ovat kertoneet, että iskun tekijät hajaantuivat ihmisten joukkoon.

Hampurilaisbaarissa työskentelevä mies kertoo BBC:lle, että yksi uhreistä ryntäsi baariin "pesemään happoa kasvoistaan".

Poliisi on pidättänyt yhden miehen epäiltynä vakavan vahingon aiheuttamisesta.

Lontoon poliisi ei tutki tekoja terrorismina.

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and Themater