80-luvulla luvattiin ydinaseetonta maailmaa, mutta Putinin Venäjä päätti toisin – “Romutti Gorbatšovin ja Reaganin vision”

Nato ja sen kumppanimaat keskustelevat alkaneella viikolla joukkotuhoaseista Suomen isännöimässä konferenssissa Helsingissä. Yksi konferenssin aiheista on ydinaseriisunnan eteneminen.

Puolustusasiantuntija, professori Stefan Forss arvioi, että ydinaseriisunnan tulevaisuus vaikuttaa huolestuttavalta.

Hän sanoo, että Venäjän uudet ydinasehankkeet johtavat siihen, että keskimatkan ydinaseopimus (INF-sopimus) menee romukoppaan. Se on rajoittanut ratkaisevasti ydinaseiden määrää Euroopassa.

Sopimuksen solmimista edelsivät kiistat ja mielenosoitukset niin kutsutuista euro-ohjuksista, kun Nato oli vuonna 1979 päättänyt sijoittaa Eurooppaan yhdysvaltalaisia keskimatkan Pershing II -ohjuksia ja Gryphon-risteilyohjuksia.

Neuvostoliitolle nämä ohjukset olivat vakava uhka. Länsi-Euroopalle taas Neuvostoliiton SS-20-ohjukset olivat yksi ydinuhkan symboleista.

Mielenosoittajia Saksassa 10 lokakuuta 1981.
Rauhanliikkeen mielenosoitus Saksan Nordheim-Westfalensissa 27.4.1987. Mielenosoittajat vastustivat Naton ydinohjusten sijoittamista Eurooppaan. Yksi ohjustyypeistä, Pershing II, mainitaan banderollissa. AOP

Siksi ohjukset kieltävän sopimuksen solmiminen vuonna 1987 oli voitto aseistariisunnalle sekä idän ja lännen jännitteiden liennyttämiselle.

Yhdysvaltain presidentin Ronald Reagan ja Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov allekirjoittivat sopimuksen Valkoisessa talossa Washingtonissa joulukuussa 1987.

Sopimus kielsi 500–1000 kilometrin päähän lentävät lyhyen kantaman ohjukset sekä 1000–5500 kilometrin päähän lentävät keskimatkan ohjukset.

Sopimuksen jälkeen Neuvostoliitto tuhosi 1846 ohjusta ja Yhdysvallat 846. Epätasapaino ei miellyttänyt kaikkia.

– Venäjän kenraalien tiedetään jo tuolloin syyttäneen Gorbatšovia maanpetturuudesta, sanoo ydinaseasantuntija Stefan Forss, joka työskenteli sopimuksen solmimisen aikaan VTT:n erikoistutkijana asetekniikkaa ja asevalvontaa selvittävän projektin päällikkönä.

Myös tämän jälkeen Forss on seurannut tiiviisti ydinasekysymyksiä. Eläkkeelle vuonna 2012 jäänyt professori on edelleen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti sekä Ruotsin Kuninkaallisen sotatiedeakatemian jäsen.

Stefan Forss
Puolustusasiantuntija, professori Stefan ForssStefan Forss

Venäjä vahvistaa ydinnyrkkiään

Forssin mukaan Venäjä on nyt ottamassa nopeasti takaisin sen ydinaseiden suorituskyvylle tullutta kolhua, jonka INF-sopimus aiheutti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että se on ottanut käyttöön tai kehittämässä ohjuksia, jotka historiallinen sopimus kielsi.

Yhdysvallat on syyttänyt Venäjää sopimusrikkomuksesta, koska maa on Yhdysvaltain tietojen mukaan ottanut käyttöön SSC-8 -risteilyohjuksia. Niiden kantama ylitää INF-sopimuksessa määritellyn 500 kilometrin kantaman merkittävästi.

Tämän lisäksi Forss arvioi kahden muunkin ohjustyypin käyttöönoton olevan jo tällä hetkellä lähellä sopimusrikkomusta tai ristiriidassa INF-sopimuksen tavoitteiden kanssa.

Forssin vuonna 2012 Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjassa julkaisemassa raportissa arvioidaan, että jos Iskander-M -ohjukseen asennetaan kevyt tavanomainen taistelukärki tai ydinkärki, ohjus lentää 200 kilometriä yli INF-sopimuksen salliman 500 kilometrin rajan.

Forssin mukaan useat alan asiantuntijat yhtyvät artikkelin arvioon.

Venäjän kanta on, että sen Iskander-järjestelmän ballistiset ohjukset ja risteilyohjukset noudattavat INF-sopimusta, mutta myöntää niiden kantaman olevan sallitun ylärajan tuntumassa, siis noin 500 kilometriä.

Myöskään sopimusteknisesti rikkomusta ei ole tapahtunut, sillä toistaiseksi Venäjän ei ole todettu lennättäneen Iskandereita yli 500 kilometrin päähän.

Siksi on merkittävää, että Venäjä on kertonut tänä vuonna parantavansa Iskander-M -järjestelmän kantamaa ja osumatarkkuutta. Asiasta on raportoinut muun muassa uutistoimisto Interfax.

Iskander-M ohjusjärjestelmä.
Venäjän Iskander M -ohjus voidaan varustaa ydinkärjellä. Ydinaseasiantuntija Stefan Forss laskee, että ohjus voidaan ampua yli 500 kilometrin päähän sen tekniikkaa kehittämällä. 80-luvulla solmittu INF-sopimus kieltää yli 500 kilometrin päähän lentävät ohjukset.
Yuri Smityuk / AOP

– Ilmoitus ohjuskantaman nostamisesta tarkoittaa käytännössä, että Venäjä aikoo myös muodollisesti irtautua INF-sopimuksesta. Tehokkaammalla polttoaineella, elektroniikan päivityksillä ja turhaa painoa karsimalla ohjus lentää nykyistä kauemmas. 1000 kilometrin kantama on mahdollisuuksien rajoissa, Venäjän sotilaspiirit arvioivat jo kymmenen vuotta sitten, sanoo Forss.

Lisäksi Forss arvioi Ruotsin sotatiedeakatemian sivuilla julkaisemassaan kirjoituksessa, että virallisesti strategiseksi ohjukseksi luokitellusta RS-26 Rubezh -ohjuksesta on käytännössä tulossa operatiivinen keskimatkan ohjus – jollaiset INF-sopimus kieltää.

“Venäjä on irtisanoutunut ydinaseriisunnasta”

Sekä Yhdysvalloilla että Venäjällä on edelleen laajamittaiseen ydintuhoon tarvittava arsenaali.

Yhdysvalloilla on operatiivisessa käytössä vähän yli 1411 strategista ydinkärkeä ja 820 reservissä. Tämä käy ilmi Yhdysvaltojen asevalvonnasta vastaavan viraston (Bureau of Arms Control, Verification and Compliance) huhtikuussa julkaisemista luvuista.

Samojen laskelmien mukaan Venäjällä puolestaan on 1765 operatiivista ydinkärkeä ja 816 ydinkärkeä varastoissa.

Ydinaseiden määrää rajoittavan New Start -sopimuksen kattoluku on 1550 operatiivista kärkeä, joten Yhdysvallat on saavuttanut ja alittanut sopimuksen tavoitteen ajoissa.

Takaraja on helmikuussa 2018. Venäjän on supistettava yli 200 ydinkärkeä samalla kun se modernisoi aseistustaan voimakkaasti.

Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti laskee, että Yhdysvalloilla on edelleen toimintavalmiina noin 1900 ydinkärkeä ja Venäjällä 1800.

Yhdysvaltain lukuihin lasketaan silloin Eurooppaan sijoitetut noin 180 ilmavoimien taktista ydinpommia ja lisäksi maalla on muutamia satoja kärkiä käyttövälmiina Yhdysvalloissa.

Venäjällä puolestaan on lähes 2000 taktista ydinkärkeä varastoissa. Jos kaikki varastoidut ja tuhoamista odottavat kärjet lasketaan yhteen, on molemmilla mailla noin 7000 ydinasetta.

Grafiikka maailman ydinaseiden määristä.
Yle Uutisgrafiikka

Forss kuitenkin korostaa, että pelkkä ydinkärkien määrän laskeminen johtaa harhaan. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, mitä maat ovat tehneet ydinaseriisunnan eteen viime vuosina.

– Yhdysvallat jatkoi presidentti Barack Obaman kaudella ydinaseriisunnan edistämistä, mutta Venäjä on keskittynyt modernisoimaan ydinasearsenaaliaan, hän tiivistää.

Obaman sitaatti.
Yle Uutisgrafiikka

Keväällä 2009 Obama esitti Prahassa pitämässään puheessa, että Yhdysvallat haluaa edistää ydinaseetonta maailmaa.

Obama ja silloinen Venäjän presidentti Medvedev allekirjoittivatkin strategisten ydinaseiden rajoittamiseen tähtäävän New Start -sopimuksen huhtikuussa 2010.

Pian tämän jälkeen Venäjän linja muuttui. Vladimir Putinista tuli maan presidentti.

– Putin romutti Gorbatšovin ja Reaganin vision. Ydinaseeton maailma ei ollut enää Venäjän etujen mukaista, sanoo Forss.

Putin ei enää jatkanut neuvotteluja aseistariisunnasta, vaan päinvastoin jatkoi maansa strategisten ja muiden ydinaseiden kehittämistä.

Jo aiemmin, vuoden 2008 joulukuussa Venäjän silloinen puolustusministeri Anatoli Serdjukov totesi, että Venäjä ei halua vähentää radikaalisti ydinaseitaan, vaan aikoo jatkaa niiden kehittämistä.

Turhautunut Obama esitti turhaan uuden pyynnön strategisia ydinaseita koskevista neuvotteluista vuonna 2013. Forssin mukaan Venäjä on myöntänyt diplomaattitasolla, että se ei enää ole sitoutunut ydinaseriisuntaan.

– Tämä on vahvistettu myös luottamuksellisista korkeimman tason diplomaattilähteistä, sanoo Forss.

Professori arvioi, että Yhdysvaltain on vaikea painostaa Venäjää neuvottelupöytään. Venäjä on onnistunut modernisoimaan aseistustaan, kun taas huomattava osa Yhdysvaltain ydinasearsenaalista on elinkaarensa loppupuolella.

Alkuasetelma on siis toisenlainen kuin 1980-luvulla. Tuolloin neuvotteluja vauhditti se, että molemmilla puolilla oli vastakkain huomattavasti nykyistä suurempi määrä toimintavalmiita ydinaseita, ja lisäksi Neuvostoliiton talous oli kurjassa jamassa.

Eikä kyse ole pelkästään Putinin Venäjästä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei ole toistaiseksi esittänyt samanlaisia aseistariisuntapyrkimyksiä kuin edeltäjänsä, vaan päinvastoin.

Joulukuussa – siis ennen virkaan astumistaan – Trump totesi twiitissään, että Yhdysvaltain on vahvistettava ydinaseidensa iskukykyä.

Trumpin sitaatti.
Yle Uutisgrafiikka

Lisäksi uutistoimisto Reuters kertoi helmikuussa, että Putinin kysyessä New Start -sopimuksen jatkamisesta, oli Trump todennut, että sopimus oli yksi Obaman hallinnon tekemistä huonoista sopimuksista ja se suosii Venäjää.

Helmikussa Trump taas totesi uutistoimisto Reutersin haastattelussa, että Yhdysvallat ei saa jäädä mistään maasta jälkeen ydinaseiden iskuvoimassa.

Näyttääkin siltä, että Helsingissä kokoontuvien aseistariisunnan asiantuntijoiden on vaikea keksiä hyviä avauksia aseistariisunnan edistämiseksi.

ISIS kiinnostunut kemiallisista aseista

Majuri Ville Halonen.
Majuri Ville Halonen Maavoimien esikunnasta arvioi, että terroristijärjestöt ovat halukkaita hankkimaan ja käyttämään kemiallisia aseita. Yle

Helsingin konferensissa keskustellaan myös kemiallisista aseista, jotka nekin luetaan jokkotuhoaseiksi. Myös niiden osalta tilanne on kehittynyt viime vuosina osittain huonompaan suuntaan.

Kemialliset aseet ovat kokonaan kiellettyjä, eikä niitä pitäisi olla millään valtiolla.

– Huomattavasti suurempi uhka on se, että kemiallisia aseita joutuu ei-valtiollisten toimijoiden käsiin. ISISin tyyppiset terroristijärjestöt ovat kiinnostuneita pääsemään käsiksi niihin. Kaikki merkittävimmät valtiot ovat [kemialliset aseet kieltävän] sopimuksen piirissä, kommentoi majuri Ville Halonen Puolustusvoimista, Maavoimien esikunnasta.

Terroristijärjestöt eivät ole majuri Halosen mukaan aiemmin juurikaan käyttäneet kemiallisia aseita, koska niitä on pidetty liian epäinhimillisenä keinona edistämään terroristien tarkoitusperiä.

– Tämä asia on kuitenkin muuttunut. Nyt kemialliset aseet nähdään yhtenä keinona valikoimassa. Esimerkiksi Irakin ja Syyrian alueilla ei ole ollut pidäkkeitä niiden käytölle.

Lähes kaikki maat, 192 valtiota, ovat sitoutuneet kemialliset aseet kieltävään sopimukseen. Kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCV:n mukaan maailman kemiallisista aseista olisi tuhottu 94 prosenttia.

– Tätä tietoa on syytä pitää luotettavana. Kemiallisia aseita on ollut kaikkialla, kaikissa Varsovan liiton maissa ja aika monessa Nato-maassa. Lännessä ne on tuhottu ja Venäjällä on tuhoamisohjelma käynnissä, tosin jonkin verran on vielä tuhoamatta. Yhdysvalloilla on ollut kemiallisia aseita myöskin, sanoo majuri Ville Halonen.

Viimeisin suuri OPCV:n johtama kemiallisten aseiden tuhoamisoperaatio tehtiin Syyriassa vuosina 2013–2016, minkä jälkeen maan olisi pitänyt periaatteessa olla tyhjä kemiallisista aseista.

Näin ei kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi huhtikuussa 2017 Khan Sheikhunin kaupungissa tapahtuneessa tuhoisassa kaasuiskussa todettiin käytetyn sariinia tai sariinin kaltaista ainetta.

Syyrian hallituksen tekemä isku tappoi 87 siviiliä, joista 31 oli lapsia.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and