Jari Korkki: Liikojen laudaturien lumo

Paljon onnea uusille ylioppilaille, heitä on tänäkin keväänä liki 30 000. Jokainen on varmasti lakkinsa ansainnut.

Otsikoihin ovat taas kerran nousseet ne, jotka ovat kirjoittaneet laudatureja enemmän kuin lääkäri – tai tässä tapauksessa lehtori – määrää. Lohjan yhteislyseon lukion kaveruksista on tullut jo kuuluisuuksia ainakin Iltalehdessä kahdeksalla laudaturillaan. Viime vuonna Mikkelissä kirjattiin peräti kaksitoista laudaturia.

Tavanomaista suuremman laudaturien määrän tekee mahdolliseksi se, että ylioppilaskirjoitukset voi jakaa enimmillään kolmeen perättäiseen osaan. Ylioppilaskokeet voi myös aloittaa jo lukion toisen vuoden keväällä, kuten Lohjan kaverukset tekivät.

Onnittelut heille, sillä lukio tuli urakoinnista huolimatta suoritettua kolmessa vuodessa.

Opettajat tietävät hyvin, ettei ylimääräisillä laudatureilla ole oikein tarvetta muuta kuin henkisessä palkintokaapissa.

Samaan aikaan moni opettaja ihmettelee kilpajuoksua laudaturien perässä. Opettajat tietävät hyvin, ettei ylimääräisillä laudatureilla ole oikein tarvetta muuta kuin henkisessä palkintokaapissa, tosielämässä niille on kovin vähän käyttöä. Ei niitä korkeakouluissakaan kukaan kaipaa.

Varsinkin, kun temppu tehdään napsimalla lisä-älliä kielistä ja silpuksi pilkotun reaalikokeen ainesosista.

On opettajia, joiden mielestä voimat olisi järkevämpää kohdentaa esimerkiksi äidinkieleen tai matematiikkaan, mutta kun niissä ei ole tarjolla irtopisteitä.

Itse asiassa äidinkielen opettajat ovat kauhuissaan suunnitelmista typistää koetta entisestään. Siitähän se vasta riemu repeääkin, jos äikän kirjoituksista pääsee yli vielä nykyistäkin helpommalla.

Kenen idea muka oli, että kurssimuotoinen lukio muuttuu saman tien kolmivuotisesta nelivuotiseksi?

Laudaturjahti ei varmaankaan ole silti kenellekään haitaksi, ellei se yhdisty ajatukseen siitä, että lukio samalla lipsahtaa nelivuotiseksi. Sillä silloin homman pitäisi alkaa kiinnostaa jo poliittisia päättäjiäkin.

Kenen idea muka oli, että kurssimuotoinen lukio muuttuu saman tien kolmivuotisesta nelivuotiseksi?

Ei kenenkään, mutta niin vain on käynyt monelle sellaisellekin oppilaalle, joka vanhassa maailmassa olisi vaeltanut valkolakille asti ilman luokalle jäämisiä.

Kun nelivuotinen lukio tehtiin mahdolliseksi, moni tarttui siihen, vaikka se ei ollut tarkoitus.

Kun valtiovalta samaan aikaan tekee parhaansa madaltaakseen kansakunnan toivojen tietä lukiosta yliopistoon, on perin kummallista, jos mahdollisuutta ei käytetä.

On ihan selvää, ettei lukioon kannata jäädä huvikseen pyörimään, mainetekoja ehtii kyllä suoritella siellä seuraavallakin opinasteella, siis vaikkapa yliopistossa.

Ja sitten on tämä kestävyysvaje. Lukiolaisten vanhempia ja joissain tapauksissa jopa isovanhempia patistellaan kestävyysvajeen nimissä pysyttelemään työelämässä mahdollisimman pitkään.

Olisiko siis liikaa vaadittu, että työuran alkupäässäkin pyrittäisiin sinne leivän syrjään kiinni aavistuksen nykyistä ripeämmin?

Ja ehkä mediakin voisi hiukan hillitä sitä laudaturhehkutusta.

kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and