Näin eduskunnassa muisteltiin Koivistoa: “Ei mikään jahkailija”

Eduskunta hiljentyi tiistaina kunnioittamaan presidentti Mauno Koiviston muistoa. Koivisto ei koskaan ollut kansanedustaja. Se ei kansanedustajan ja entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan (sd.) mielestä aiheuttanut suurta kitkaa.

– Tilanne loi eduskunnan ja puolueen välillä jännitteitä, mutta toisaalta myös nosti hänen kansansuosiotaan. Jännitteet näkyivät toisinaan talousasioissa, mutta en pidä niitä merkittävinä.

Tuomioja muistelee, miten Koiviston presidenttiaika sattui historialliseen saumakohtaan. Kylmän sodan Suomi avautui Eurooppaan. Presidentti Koivisto näki kirkkaasti, että oli aika hylätä vanha ja siirtyä uuteen.

Koivisto oli aina tarkka siitä, ettei korostanut asemaansa, mutta sitä ei saanut myöskään nakertaa.

– Hän normalisoi suomalaisen vallankäytön. Ei presidentti voinut luovuttaa muille valtaa ja vastuuta, joka kuului hänelle. Hän halusi, että kaikki tapahtui perustuslain puitteissa. Parlamentille hän antoi vallan, joka sille kuului, Tuomioja sanoo.

Tuomioja ei allekirjoita käsitystä Koivistosta hitaana ja raskassoutuisena hahmona.

– Hän ei myöskään ollut mikään jahkailija. Tarvittaessa hän pystyi vaikeassa tilanteessa ja sekavien keskustelujen jälkeen tekemään kirkkaat johtopäätökset ja päättämään toimintalinjat, joihin kaikki muutkin pystyivät yhtymään.

“Hänellä ajatus peuhasi”

Kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) muistelee, miten Koivistolla "ajatus peuhasi".

– Elämänviisaus tuli siitä että hän perehtyi syvällisesti asioihin. Tieto ei riitä, on pakko myös ymmärtää. Suomen ohjaaminen kylmän sodan maailmasta EU:hun on hieno kertomus Suomesta.

Koivisto oli vahva vallankäyttäjä 1990-luvun alussa. Hän oli aktiivinen myös silloin, kun markka päätettiin panna kellumaan. Sitä ennen Suomi oli aina devalvoinut eli alentanut markan arvoa.

– Se oli valtavan kädenväännön kohde, vastustusta oli paljon. Hän tunsi tarkkaan oman pelikenttänsä ja osasi hyödyntää sitä. Silloin presidentti otti enemmän kantaa myös Suomen talouteen kuin nykyään, Kanerva sanoo.

“Vastaus tuli, kun osasi kysyä”

Nykyaikana kaikki eivät muista enää, miten paljon valtaa presidentillä oli tuolloin valtaa. Rajanveto ei ollut kuitenkaan helppoa. Koivisto mietti sitä, että presidentiltä ei saisi koskaan loppua sanansija ulkopolitiikassa.

– Hän pohti esimerkiksi Suomen suhdetta Venäjään ja kysyi, että onko niin, että presidentillä ei ole EU:ssa valtaa silloin, kun puhutaan Venäjästä, Kanerva sanoo.

Eduskunnan eläkkeellä oleva pääsihteeri Seppo Tiitinen luonnehtii presidentti Mauno Koivistoa syvälliseksi kansanvallan mieheksi, joka kunnioitti parlamenttia. Hänenkin mielestään kuva Koivistosta jahkailijana oli virheellinen.

– Sain Koivistolta aina vastauksen. Se edellytti tietenkin sitä, että kysymys oli sellainen, että siihen voi selvästi vastata, Tiitinen sanoo.

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and